Pintalevitin ja laahavannaslevitin ovat molemmat lietevaunun yhteydessä käytettäviä levityslaitteita, mutta ne toimivat eri tavalla ja sopivat parhaiten eri tilanteisiin. Kyse ei siis ole vaihtoehtoisista kuljetusvaunuista, vaan levityslaitteista, jotka määrittävät sen, miten lietevaunu lopulta levittää lietteen pellolle. Tärkein ero on levitystapa: pintalevittimellä varustetussa lietevaunussa pintalevitin levittää lietteen maanpinnalle, kun taas laahavannaslevitin ohjaa lietteen kasvuston alle maanpinnan lähelle. Tämä ero vaikuttaa merkittävästi ravinteiden hyödyntämiseen, ympäristökuormitukseen ja soveltuvuuteen eri peltotilanteisiin. Seuraavat kysymykset avaavat näiden kahden levityslaitteen erot käytännön tasolla.
Jos harkitset lietteen kuljetuskaluston hankintaa, voit tutustua KK-Modulen Karko-lietevaunuihin ja löytää tilasi tarpeisiin sopivan ratkaisun.
Miten pintalevitin ja laahavannaslevitin eroavat toisistaan?
Pintalevittimellä varustetussa lietevaunussa pintalevitin levittää lietteen tasaisesti maanpinnalle, josta se imeytyy maahan tai kulkeutuu pintavalunnan mukana. Laahavannaslevitin sen sijaan ohjaa lietteen kasvuston alle maanpinnan lähelle, jolloin neste sijoittuu lähemmäksi juuristovyöhykettä kuin pintalevityksessä.
Käytännössä laahavannaslevittimen vantaat ohjaavat lietteen letkujen kautta kasvuston alle maanpinnalle tai sen välittömään läheisyyteen. Liete ei leviä kasvuston pinnalle kuin pintalevityksessä, minkä ansiosta kasvusto pysyy puhtaampana levityksen aikana.
Pintalevityksessä liete on alttiina ilmalle ja auringonvalolle heti levityksen jälkeen. Tämä voi johtaa ammoniakin haihtumiseen ilmaan, mikä saattaa vähentää typpilannoituksen tehoa etenkin lämpimissä ja tuulisissa olosuhteissa. Laahavannaslevittimellä liete ohjataan kasvuston alle, mikä voi olosuhteiden mukaan hidastaa ammoniakin haihtumista verrattuna pintalevitykseen.
Mitä hyötyä laahavannaslevittimestä on ravinteiden hyödyntämiselle?
Laahavannaslevitin parantaa ravinteiden hyödyntämistä, koska liete ohjataan lähemmäksi juuristovyöhykettä kuin pintalevityksessä. Erityisesti typpi voi säilyä paremmin käyttökelpoisessa muodossa, kun liete ei ole yhtä avoimesti alttiina ammoniakkihaihtumiselle maanpinnalla.
Ammoniakin haihtuminen on yksi merkittävimmistä syistä, miksi pintalevityksessä lannasta voidaan menettää typpeä. Kun liete ohjataan kasvuston alle maanpinnan lähelle, typpi voi pysyä paremmin liuenneessa muodossa, ja kasvit voi hyödyntää sitä kasvukaudella. Haihtumisen todellinen väheneminen riippuu kuitenkin levitysolosuhteista, ajankohdasta, maaperästä ja lietteen ominaisuuksista.
Myös fosforin ja muiden ravinteiden hyödyntäminen voi parantua, kun liete ohjataan kasvuston alle eikä leviä laajasti maanpinnalle alttiiksi pintavalunnalle. Pintavalunta voi viedä ravinteita pois pellolta erityisesti sateen tai lumen sulamisen aikana. Levitystavan vaikutus huuhtoutumisriskiin riippuu kuitenkin merkittävästi maaperän rakenteesta, kaltevuudesta ja levityksen ajankohdasta.
Käytännön työssä tämä tarkoittaa, että levitystavan valinnalla voi olla vaikutusta siihen, kuinka suuri osa ravinteista jää kasvien käyttöön. Tilan ravinnetasetta ja lannoitussuunnittelua kannattaa tarkastella yhdessä levitystavan valinnan kanssa.
Miten levitystapa vaikuttaa ravinnehävikkiin ja ympäristökuormitukseen?
Levitystavan valinta vaikuttaa ympäristökuormitukseen kahdella keskeisellä tavalla: ammoniakkipäästöjen määrän ja ravinteiden huuhtoutumisriskin kautta. Molemmat vaikutukset liittyvät siihen, miten liete sijoittuu suhteessa maanpintaan ja kasvustoon.
Ammoniakkipäästöt ovat merkittävä ympäristökysymys maataloudessa. Pintalevityksessä lannasta voi haihtua ammoniakkia ilmaan erityisesti lämpimässä ja tuulisessa säässä. Laahavannaslevittimellä liete ohjataan kasvuston alle, mikä voi olosuhteiden mukaan vähentää haihtumista verrattuna pintalevitykseen. Haihtumisen vähenemisen suuruus vaihtelee levitysolosuhteiden, lietteen ominaisuuksien ja ajankohdan mukaan.
Vesistökuormituksen osalta levitystavan vaikutus riippuu pitkälti maaperästä, pellon kaltevuudesta ja levitysajankohdasta. Keväällä ja syksyllä, jolloin maa on usein märkää ja pintavalunta voimakkaampaa, levitystavan valinnalla voi olla merkitystä ravinteiden pysymisessä pellolla.
- Ammoniakkipäästöt ilmaan voivat vähentyä, kun liete ohjataan kasvuston alle pintalevityksen sijaan
- Ravinteiden huuhtoutumisriski voi pienentyä olosuhteista riippuen, kun liete ei leviä laajasti maanpinnalle
- Hajuhaitat ovat yleensä lyhytkestoisempia laahavannaslevityksessä kuin avoimessa pintalevityksessä
- Levitystavan valinta kannattaa suhteuttaa tilan ympäristötavoitteisiin ja peltolohkojen olosuhteisiin
Soveltuuko laahavannaslevitin kaikille pelloille ja lietelajeille?
Laahavannaslevitin soveltuu useimmille peltolohkoille ja yleisimmille lietelajeille, mutta sen toimivuuteen vaikuttavat maaperän rakenne, kasvillisuuden tiheys ja lietteen ominaisuudet. Erittäin kivinen tai hyvin tiivis maa voi rajoittaa vantaiden toimintaa.
Maaperän kannalta laahavannaslevitin toimii parhaiten, kun maa ja kasvusto mahdollistavat vantaiden liikkumisen tasaisesti. Kuivassa ja kovassa maassa vannasrakenteet eivät välttämättä toimi toivotusti. Kivinen maa aiheuttaa lisäksi kulumisriskiä vantaille.
Lietelajin osalta laahavannaslevitin soveltuu parhaiten nestemäiselle lannalle, jonka kuiva-ainepitoisuus on sopiva liikuteltavuuden kannalta. Lietteen korkea kuiva-ainepitoisuus voi johtaa letkujen tukkeutumiseen. Käyttöön sopiva liete on pumpattavaa ja riittävän juoksevaa kulkeutuakseen letkujen kautta tasaisesti.
Nurmipelloilla laahavannaslevitin toimii yleensä hyvin, koska vantaat ohjaavat lietteen kasvuston alle ilman merkittävää haittaa nurmelle. Sänkipelloilla ja kyntämättömillä lohkoilla levitys onnistuu myös, mutta kasvimassan määrä vaikuttaa siihen, miten vannasrakenteet toimivat. Kaltevilla lohkoilla on huomioitava, että yhdistelmän vakaus ja maan kantavuus asettavat omat vaatimuksensa kalustolle.
Milloin kannattaa valita laahavannaslevitin pintalevittimen sijaan?
Laahavannaslevitin kannattaa valita silloin, kun tavoitteena on ohjata liete kasvuston alle, vähentää ammoniakin haihtumista tai parantaa ravinteiden hyödyntämistä verrattuna avoimeen pintalevitykseen. Se on erityisen perusteltu valinta nurmipelloille, kasvustoon levitettäessä tai tilanteissa, joissa hajuhaitoilla on merkitystä.
Pintalevitin on edelleen toimiva ratkaisu monissa tilanteissa, erityisesti silloin, kun liete levitetään kynnetylle tai muokatulle pellolle ennen kasvukautta ja liete muokataan maahan pian levityksen jälkeen. Tällöin pintalevityksen haitat jäävät pienemmiksi, koska liete ei jää pitkäksi aikaa maanpinnalle alttiiksi haihtumiselle.
Valinnassa kannattaa huomioida seuraavat tekijät:
- Levityksen ajankohta: Kasvuston seassa tai nurmelle levitettäessä laahavannaslevitin on yleensä parempi vaihtoehto
- Ympäristötavoitteet: Jos tila haluaa pienentää ammoniakki- ja vesistökuormitustaan, laahavannaslevitin voi tukea tätä tavoitetta olosuhteiden mukaan
- Pelto-olosuhteet: Maaperän rakenne, kaltevuus ja kivisyys vaikuttavat siihen, kuinka hyvin laahavannaslevitin toimii kyseisellä lohkolla
- Lietteen laatu: Nestemäinen liete soveltuu parhaiten laahavannaslevittimelle
- Yhteensopivuus lietevaunun kanssa: Levityslaitteen ja lietevaunun yhteensopivuus on varmistettava tapauskohtaisesti
Kokonaisratkaisun kannalta on tärkeää huomioida, että sekä pintalevitin että laahavannaslevitin ovat levityslaitteita, jotka tarvitsevat rinnalleen toimivan kuljetuskaluston. Lietevaunu huolehtii lietteen kuljetuksesta lietekaivolta pellolle, ja levityslaite määrää, miten liete pellolla levitetään. Nämä kaksi komponenttia muodostavat yhdessä toimivan levitysjärjestelmän.
Tutustu Karko-lietevaunuihin ja löydä tilasi tarpeisiin sopiva kuljetusratkaisu. Jos haluat tietää lisää laahavannaslevittimen yhteensopivuudesta eri lietevaunumallien kanssa, ota yhteyttä KK-Moduleen, niin kerrotaan lisää.
